Päätin nyt sitten vihdoin ja viimein alkaa avautua aiheesta.. Arka ja vaikea asia monille jotka ovat samaa joutuneet elämässään kokemaan. Toivon että tästä olisi jotakin apua kohtalotovereilleni.
Minun kokemukseni henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ovat jättäneet, varmaan ikuisiksi ajoiksi arpensa, jonnekin syvälle sisimpääni. Eikä tästä ole helppo alkaa avautumaan, vieläkään.. Vaikka vuosia on kulunut ja ja on tässä entistä vahvempana ihmisenä. Vaikka Minun kohdallani oli hengenlähtö lähellä. "Onnekseni" mulla kävi tuuri ja mieheni ajoi päin vastaantulevaa autoa, jonka johdosta mulla murtui selkä ja silmänpohjaan tuli pieni murtuma,
Olihan meillä mennyt jo aika päiviä sitten se turvallisuuden/luottamuksen side. Se oli silloin kun ensimmäistä kertaa mua lyötiiin. Sitten heitettiin parvekkeelle "jäähylle"..
Sit piti istua sohvalle ja antaa puhelin tutkittavaksi. Ammattini takia saan Erittäin henkilökohtaisia s-posteja ja faceviestejä ihanilta Faneiltani. Tottakai siitä saa ukopuolinen täysin väärän kuvan.
Viiimeiset viikot odotin joka päivä että saisin asuntoni avaimet mieheltäni ja hän ottaisi vaatekassinsa eteisestä mennessään, koska tiesin että meidän suhde oli mennyttä. Eipä siihen suostunut. Sitten tuli esiintymiskeikka minne mieheni lupasi minut hakea ja viedä. Samantien autoon päästyäni mieheni ilmoitti että nyt on vähän eri määränpää kuin olin suunnitellut. Sitten alkoi tulla nyrkkiä, samaan aikaan kun hän ajoi autoa sain, ties kuinka monta, nyrkin iskua päähäni. Välillä hän jutteli puhelimessa ja kertoi samaan aikaan mitä mulle tekee.
Mietin varmaan tuhat kertaa että uskallanko hypätä moottoritiellä, täydessä vauhdissa vain auton ovesta ulos. En uskaltanut. Matkalla haettiin mieheni uusi tyttöystävä kyytiin. Joka oli niinkuin ei mitään vaikka mulla on naama veressä ja silmät aivan mustana. Siitä jatkettiin matkaa Hänen tyttöystävänsä asunnolle. Missä sama meininki jatkui. Vielä siinäkään tilanteesssa tämä tyttöystävä ei noteraannut minua mitenkään vaan jutteli ja kikatteli aivan normijuttuja.
Sit se hedari alkoikin, tunsin miten silmäni turposivat ja päätä tinnitti. Nenä vuotaa verta ja taas jatketaan matkaa. Pasilan kohdalla poliisi auto ajoi vierellemme ja ilmeisesti tajusi missä kondiksessa olin, mieheni käski vetää kaulaliinaa naamani eteen koska naamani oli yltäpäältä veressä.
Sitten alkoikin hurja takaa-ajo. Seuraava muistikuva on kun Rysähti ja kunnolla, seuraavaksi näin ambulanssin ja poliisin tulevan autoa kohti.
Luoja olin helpottunut!
Mieheni otti hatkat mutta poliisit olivat läytäneet hänet jonkin matkan päästä koirapartion avulla.
Siitä sitten lanssilla sairaalaan magneettikuviin. Jossa todettiin selkä murtuneeksi. Naama oli sen näköinen että HuhHuh. Lähdin omalla vastuulla pois sairaalasta vaikka lääkäri kertoi että yön aikna on pieni mahdollisuus halvaantua.
Ei mua kiinnostanut, tiesin että mieheni menisi hakemaan koirani, hoitopaikastaan. Ja etten tulisi ikinä sitä näkemään.
Lähdin hakemaan koirani ja muutin ystävieni sohvalle pariksi viikoksi, sitten mun oli pakko tehdä ratkaisu ja lähteä vanhempieni luo.
Itsetuntoni oli aivan romuttunut, olin aivan nolla. En halunnut pitää yhteyttä kehenkään, en vastaa puhelimeen. Halusin vain olla!
Se että menin pettämään ja loukkaamaan häntä pahimmalla mahdollisella tavalla, ymmärrän että satutin mutta kenenkään ihmisen ei pitäisi kohdella toista noin.
Oikeudenkäynnissä olin todistajana, automme oli ajanut päin punasia valoja toisen auton kylkeen, jossa matkusti 2 lasta sekä heidän vanhemmat. Onneksi he selvisivät pienillä vammoilla ja ruhjeilla.
Väkivalta ei ole ikinä mihinkään ratkaisu.
Ei henkinen, Ei fyysinen.
Minäkin tein väärin asioita, mutta olen niistä oppini saanut. Tämä kyseinen mieheni taas ei ymmärrä vieläkään mitä hän on tehnyt väärin.
Haluan muistuttaa kohtalotovereitani, jotka ovat samanlaista läpikäyneet.. Puhukaa asiasta, mutta pahinta on se että pitää sisällään niitä.
Välillä tapahtumasta näkee unia vieläkin, välillä unia missä exäni tulee hakemaan minut tapettaksi.
Niinkuin hän itse sanoi, se kolari oli mun hengenpelastus, Luojalle kiitos siitä. Koska tiedän että olisin joutunut monttuun.
Tulen vielä avautumaan myöhemmin aiheesta. Mutta nyt Haluan toivottaa kaikille Hyvät yöt ja muistakaa pitää kiinni teille rakkaista ihmisistä ja käyttäytykää toisille niinkuin itse toivoisitte teille muiden käyttäytyvän!
